Pikainen Bangkok ja Saigoniin

jaloista kärsineempi lauantaina

Toissa iltana saavuimme Bangkokiin. Bussimatka meni uneliaasti, vaikkakin tajusin että suomalaisen vaaleat jalkani olivat saaneet 26 kappaletta moskiittojen/hiekkakärpästen puremia. Jalat ovatkin olleet nyt kovin kutisevat, turvoksissa ja punaiset polvesta alaspäin. Kortisoni, kyypakkaus ja antihistamiini ovat ehkä auttaneet jotain... Jos jatkan samaan tahtiin puremien keräämistä, niin reissun loppuun mennessä olen tarjonnut ruoan 780 verenimijälle. Heksa selvisi ilman suurempia pistojälkiä,ehkä hänen veriryhmä on väärä Pattayan saastaisille hyttysille.



Bussista ulos noustessa vastassa oli mielenkiintoinen tilanne, kun kukaan taksikuskeista ei alkukyselyjen jälkeen ollutkaan halukas kuljettamaan meitä Khaosan Roadille. Syykin selvisi, kun saimme lopulta takapuolemme kerran jo kieltäytyneen taksikuskin pirssin takapenkille, Bangkokissa oli tietenkin tuskainen iltapäiväruuhka ja olimme tulleet bussilla asemalle, joka sijaitsi aivan toisella puolen kaupunkia. Taksikyyti kesti kokonaisuudessaan yli tunnin ja edellisenä iltana harjoitettu valvominen oli jo muutenkin veroittanut kahden muuten niin salskean nuorenmiehen vireystilaa. Matka oli siis rankahko niin kuljettajalle kuin kyyditettävillekin. Lopulta perille päästyämme kaikki olivat iloisia ja huokaisivat helpotuksesta, kuski mukaan lukien. Heksahan myos tajusi, koska vanha tykkireissaaja on, sanoa taksikuskille ennen matkaa, että maksamme taksimittarin mukaan, emme kiinteää hintaa joilla normaalisti viatonta turistia rokotetaan hieman kalliimman kautta. Yli tunnin taksikyyti maksoikin vain 245 bahtia eli noin 6 euroa, sisältäen 1 euron moottoritien tietullin.

Hostellihuoneen saimmekin nopeasti. Huone oli ihan jees, mutta päivän hikoilun jälkeen suihku jäi vain haaveeksi, koska vedentulo katosi koko talosta. Onneksi kävimme kuitenkin herkuttelemassa kasvisravintolassa nimeltä MayKaydee, jonka Heksa tiesikin ennalta. Tämä ruokakin oli jo jonkinasteinen siirtymäriitti puhtaudellaan ja herkullisuudellan, jolla saimme Pattyan likaisuutta mielistämme pois. Vegelinjalla jatkoimmekin molemmat Bangkokissa viettämämme päivät. Suihkuunkin pääsimme loppuillasta.

Terde saapui seuraamme lauantaina. Vastaanmeno tapahtui paikalliskulkuneuvoja käyttäen (bussi nro 59 Phaya Thai:n juna-asemalle Khaosan Roadin kulmilta ja siitä SkyTrain lentokentälle). Sunnuntai-aamusta otimmekin sitten jo taksin koko koplan voimin klo 5:00 kohti taas Suvarnabhumin kenttää, josta lensimme Vietnamin Saigoniin eli Ho Chi Minh Cityyn. Kaupunki on ollut iloinen yllätys Bangkokin riivaajien ja muiden kuumottajien ahdistelun jälkeen. Täällä ihmiset ovat hymyileviä ja länsimaisesta pulliaisesta eli länkkäristä tuntuu kuin olisi julkkis, koska paikalliset asukkaat tuijottelevat kiinnostuneesti kaduilla ja moikkailevat hymyillen ilman taka-ajatuksia. Hotellimme portieeri on kuitenkin kovinkin likainen sälli. Kun tulimme katsomaan huonetta, niin heti kun muun henkilökunnan silmät vältti, oli hän tarjoamassa meille hississä jo "seuralaispalvelua" sanoin: "massage, bum bum, hahaha, sexy!" Kun sitten päädyimme ottamaan huoneen, niin laukkujen tuonnin jälkeen hän kokeili vielä vanhaa tuttua "etusormea ees ja taas toisen käden sormien muodostaman rinkulan läpi"-elettä vahvistaen sitä jo Bangkokissakin kuultuun "bum bum"-termiin. Näinkin suorasta tarjouksesta kieltäytymään kohteliaasti. Tämän perusteella mitä on nähnyt nyt tämän vajaan viikon perusteella, voisi olettaa että länkkärimiehet eivät täälläpäin muuta tee kuin käyvät maksullisissa naisissa. Kovin ikävää, varsinkin kun Thaimaan suunnalla tämä vaikutti olevan totta. Saigon, siis yhdestä kohtaamastamme likaisesta puoliparittajasta huolimatta, vaikuttaa kuitenkin siistiltä mestalta, mutta silti allekirjoittanut odottaa kovasti pienempiä ja rauhallisempia paikkoja missä voi rentoutua kunnolla. Con Dao:n saari saattaakin olla jo seuraava sellainen, jonne mahdollisesti siirrymme tiistaina lepuuttamaan.

Ps. Osassa Vietnamia, Saigon mukaanlukien, on monelle niin tutunkin kuin Facebookin käyttö estetty. Kyseessä on sosialistinen valtio, joka haluaa pitää huolen kansalaisistaan, että he eivät aivan täysin turmellu virtuaalimaailman melskeessä.

Pps. Vietnamin rahayksikköä eli Dongia (VND) sai eurolla 27 856 kappaletta. Pankkiautomaatista nostinkin miljoona Dongia, jotka sain kätevästi kahtena setelinä. Dollarit ovat myös osassa paikoista käypää valuuttaa.

Pattayan synkkyys ja verinen kana

Lento Bangkokiin meni valvoessa, mutta aikaerosta ei ensimmaisen yon jalkeen ole juurikaan tietoa. Osasyy nopeaan toipumiseen on varmasti koneesta ostamani Wiener Nougat-paketti, jota olen tyhjentanyt suurella mielihalulla. Heksan panostus edella mainittuun suklaaherkkuun on ollut kylla vahaista.

Pohdimme Heksan kanssa, etta suuntammeko kentalta Rayongille vai Pattaylle, jossa odottelisimme Terden saapumista maahan (4 yota ennen hanen saapumista). Paadyimme Pattaylle, koska valimatka oli lyhyempi ja halusimme myos nahda, etta onko paikka yhta paheellinen kuin millainen kaiku nimella on. Pattaya on pahempi kuin mita oletin. Joka toinen neonvaloin varustettu putiikki on jonkinasteinen hieromalaitos ja joka toinen baari, jonka edustalla tytot ja ladyboyt yrittavat huutelullaan ja laappimisella kiinnittaa ohikulkevien huomion ja saada asiakkaita. Eli taalla on kovin haasteellista loytaa paikkoja, missa voisi syoda tai vain hengailla ilman paikallista, maksullista seuraa. Kaduilla tulee myos vastaan jo asiakkaita loytaneita naisia, joiden kasipuolessa on mieshenkilo, joka kokee asian olevan normaalia ja asiallista. Taalla prostituutio ja monenlainen irstailu vaikuttaakin naemma olevan laillista tai ainakaan virkavalta ei siihen puutu. Venalaisia ja britteja on paikallisten jalkeen suurin osa porukasta.

Kun lahdimme hotellilta hyvin nukutun yon jalkeen pitkalle kavelylle, loysimmekin reilun tunnin jalkeen paikan, jossa ahdistelijoita ei ollut niskassa. Osasyy sille oli myos se, etta paivalla taalla kadut rauhoittuvat. Toiveikkaina meilla oli mukana riippumatot ja hieman lukemista, jos olisimme loytaneet muutaman palmun, johon matot ripustaa. Ei loytynyt sopivaa aluetta taalta. Kavimme kuitenkin syomassa merenrannalla olevassa pienehkossa raflassa ja itse tilasin rasvakeitettya, ei friteerattua, kanaa. Kokin erikoisuus/virhe paljastui puolivalissa annostani, kun huomasin lautasella pienen verivanan salaatin kyljessa. 6 h myohemmin oloni on edelleen ok, joten ehka paasin vain saikahdyksella ja en kuolekaan viela lintuinfluenssa-salmonella -ripuliin ja en myoskaan raudan puutteeseen, koska sitahan veressa taitaa olla runsain mitoin. Nam nam!

Yleinen fiilis Pattayasta on todella ahdistava. Ikava nahda kuinka alas ihmiset taalla vajoavat ja mita osa paikallisista taalla joutuu sietamaan. Paivalla tehty kavely oli kylla ihan mukavaa ajankulua Heksan kanssa hengaillessa kunhan vain pystyi olla miettimatta ymparilla tapahtuvaa.

Huomenna lahdemmekin jo taalta Bangkokiin ja sunnuntaina matka jatkuu Saigoniin. Riippumaton ensimmaista ripustusta viela siis odotellessa...

Reissun ensimmaisella aterialla herkuttelin Heksan annoksessa lilluneen chilin kikkareen.  Jos ilme ei sita kerro, niin mina kerron: CHILI. OLI. ERITTAIN. TULINEN.

Rinkan rajat

Fjällrävenin ompelijoiden tuomat raja-aidat eli saumat olivat koetukselle eilen pakkaamista tehdessä. Tavaraa piti olla (ja edelleen mielestäni on) vähän, mutta silti 75-litrainen Kajka-rinkka pullistui kuin pappi kahvipöydässä. Tänään tehtäväksi siis jää turhimpien/painavimpien/tilavuudeltaan suurimpien tavaroiden pois heivaaminen, jotta bagaashi ei pullauta kaikkia tavaroita pihalle koneen ruumassa.

Huomionarvioisia blogeja:

Heksan (toinen matkakumppani) pitämä blogi, jossa löytyy erilaista katsantokantaa matkaamme, mutta myös tarinoita kyseisen jampan aikaisemmilta kierroksilta maailman eri kolkissa: http://flippaus.blogspot.com/

Takeshi Tikin (ei fyysisesti, mutta henkisesti sitäkin enemmän mukana matkalla) blogi, joka on jotain mikä kumpuaa syvistä vesistä, vesistä joissa ei kenenkään tulisi vapaaehtoisesti tai pakotettuna varpaitaan uittaa, saati sitten kahlata munaskuita myöten, ei edes Takeshin Tikin. Mutta mieshän ei järjen ääntä kuuntele, vaan suoltaa sitä minkä omakseen kokee ja josta kansa tykkää. Sellainen on Takeshin Tiki aidoimmillaan! 

Materiaalista voi tulla paha mieli/olo, joten jokainen lukekoon omalla vastuullaan. Mikäli myös tukehdut pullaan tai pissaat housuusi selkäkekkanauraessassi blogin sisällölle, vastuu jää sinulle senkin pullanpurija pissahousu. =)

http://takeshintupajaperunamaa.blogspot.com/

PS. Lariam (syytän nyt tuota, kerran on mahdollisuus) on tuonut erittäin outoja ja jopa hallusinaatiomaisia unia. Nämä unet näkyvät aina useiden hetkellisten valveillaoloaikojen välissä ja ehkä myös osittain puolivalvetilassa ollessa yhdistyneenä hikoiluun. Viime yönä unessa oli henkilöauton kokoluokkaa oleva karhu, jolla oli arpi. Kyseinen karhu tuli lemmikiksi taloon, jossa asuin. Tämän jälkeen heräsin ja olin onnellinen, että karhun ja minun välillä oli kuitenkin ovi...

Myös jatkuva pumpulissaleijaileva-olo ja muutenkin hieman epätodellinen olo, on tullut lisänä viimekertaiseen. Hyvin jänniä aikoja!

Nappia huuleen

Torstaina päädyin pitkällisen pohdinnan jälkeen hankkimaan sekä aloittamaan malarian estolääkityksen nimeltä Lariam. Olinhan lisäksi ottanut myös piikin Japanin aivotulehdusta vastaan, vaikka Japani ei tällä matkalla olekaan kohteena. 

Proviisori kertoi apteekissa Lariamia antaessa, että mikäli oksennan tabun pihalle 30min sisällä lääkkeen syönnistä, tulee syödä uusi tabletti. Mikäli oksennus tulee pihalle 30-60 min päästä, riittää puolikas tabletti. Eikö tuossa vaiheessa tulisi jo luovuttaa ja ajatella, että no jos tämä ensimmäinen pilleri pullahti pihalle hissin tavoin, ehkä nuo myöhemminkään syödyt napit eivät varsinaisesti ole kropalle hyväksi? 

Kyseisen lääkkeen nimellä löytyy netistä jonkin verran kirjoittelua siitä, mitä rankkoja sivuoireita ja haittavaikutuksia sillä mahdollisesti on.

Yksi karuimmista "syytöksistä" kyseistä rohtoa vastaan on, että kesällä 2008 neljä jenkkisotilasta tappoivat vaimonsa, koska heidän mielensä järkkyivät Lariamista (Linkki artikkeliin:"Lariamin pimeäpuoli").

Allekirjoittaneella lääke ei ole tähän mennessä aiheuttanut juurikaan kummememmmemmmmemmpia haittavaikutuksia (ainoastaan ensimmäisenä iltana pientä päänsärkyä ja yöllä heräilyä) ja toivonkin, että näitä ei enempää tule. Uskon myös, että varsinkin *Tarmo aka Terde sekä Heksa toivovat samaa. 

Itsellä ei ole huolta, että kaverit päätyisivät ainakaan Lariamista psykoosiin, koska he eivät kyseistä myrkkyä nauttineet. 

Ps. *Koodinimellä "Tarmo" matkalle lähtevä henkilö ei haluakaan olla "Tarmo", joten hänen pyynnöstään jatkossa "Tarmo" tullaankin tuntemaan nimellä "Terde". Tarmo-nimellä on kuulemma huono karma, joten miksi ottaa matkan suhteen riskejä, jos tällä tavoin voimme lisätä pientä turvallisuuden tunnetta ainakin joihinkin matkamiehiin. Mikäli Terde kuitenkin käyttäytyy Tarmon-kaltaisin elkein, voidaan nimi vaihtaa takaisin.

Pps. Kun kävin Verkkokaupassa torstaina, istuivat Aikakoneen Maki ja Kurt Westerlundin Kurre kyseisen megamyymälän kahvilassa pohtimassa oletettavasti kuinka Suomen musiikkitaivas saavutetaan uudemman kerran. Eli tämä tiedoksi: kohta musiikin saralla tärähtää!! 

Alustavat suunnitelmat reissun ensimmäisille viikoille

Perjantai-iltana tapasin *kahta tulevaa matkakumppaniani thai-ruoan (ravintola Happiness) merkeissä Kaisaniemessä, jonka jälkeen jatkoimme vielä hetken turinointia asian tiimoilta Kaislassa. Reissu saikin jo jonkinmoisen löyhän rungon itselleen ensimmäisiksi viikoiksi sisältäen jatkolennot Bangkokista Saigoniin, josta tarkoitus on edetä lungisti rannikkoa pitkin kohti Bangkokia maa-/meriteitse käyden rentoutumassa rauhaisilla saarilla Vietnamissa, Kambodzassa ja Thaimaassa. Saarista ja paikoista kerron enemmän kun pääsen ne kokemaan.

*Alunperin suunnitelmani oli lähteä kokonaan yksin matkalle, mutta ottaessani matkakuviot puheeksi, päätti toinen kavereista (koodinimi: Tarmo) pitää jäljelle jääneitä lomapäiviään ja lähteä mukaan. Myöhemmin näimme kolmatta kaveria (koodinimi: Heksa) tarkoituksena kysyä vinkkejä reissuun, koska kyseessähän oli kivenkova travelleriveikko. Travellerin veri ottikin Heksassa vallan ja myös hän päätti lähteä völjyyn. Heksa tulee olemaan reissussa mukana ensimmäiset neljä vkoa. Tarmo saapuu Thaimaahan 3pv myöhemmin ja lähtee samoihin aikoihin takaisin Suomeen Bangkokista kuin Heksa. Tämän jälkeen jatkan matkailua soolona kohti etelää.

Flunssa jatkuu edelleen kunnioitettavalla sitkeydellä ja yksi harvoista lämmittävistä asioista hyytävässä ulkoilmassa eilen oli caffè latte suomalaisittain (maito laktoosittomana). 

Nuhanenä Suomessa.

No ehdinpä vielä hankkimaan reiluhkon flunssan ennen matkaa. Kymenlaakson pakkaset saattoivat olla liikaa allekirjoittaneen alkavalle kurkkukivulle ja nyt jo tuenkin avokätisesti suomalaista paperiteollisuutta niistämällä nenäni puhki "Lambi, Balsam with aloe vera"-nenäliinoihin pitkin yötä. Tämä pieni, mutta ärsyttävän usein toistuva sairastelu tänäkin talvena vahvistaa edelleen tunnetta, että EI AURINKO JA LÄMPÖ VÄÄRIN OLE. Toisaalta tällä öisellä valvomisella mahdollistan perehtymiseni Madventuresin Kansainväliseen seikkailijan oppaaseen ja blogikirjoittelun harjoitteluun matkapuhelimella. Ehkä nyt roiman niiston kunniaksi kokeilen taas nukahtamista.
Ps. Tiesittekö, että Pekka Haavisto kirjoitti 70-luvun lopulla Inter-Rail -oppaan, josta myös Madventuresin pojat mainitsevat kirjansa esipuheessa.

Kouvolan pakkaset

Sunnuntaina herätessäni Hotelli Vaakunasta (Kouvola), oli aamiaisravintolan eteen laitettu esille karusta ilmastostamme muistuttava informatiivinen kyltti: "Lämpötila 5. helmikuuta: -26,7 °C." En koe tällä hetkellä väärältä ajatukselta lähteä 15 päivän päästä Kaakkois-Aasiaan, jossa asteita on tarjolla vaalealle hipiälleni n.60 celsiusta enemmän kuin kotimaassani. Kohdemaat: Thaimaa, Kambodza, Vietnam, Malesia ja Indonesia. Reissun kesto: reilu 2kk