Synttärisushia Kuala Lumpurissa

Siirtyminen Kuala Lumpurin (KL) keskustan tuntumaan lentokoneiden laskeutumisalueen läheisyydessä sijaitsevasta rakennuskompleksista, jota myös lentokentäksi kutsutaan, kävi suhteellisen vaivatta. Tunnin kestävä bussimatka Aerobusilla halpislentoyhtiöiden käyttämästä terminaalista (LCCT) kustansi päärautatieasemalle (KL Sentral) 8 Malesian ringgitiä (lyh. MYR), joka on alle 2 euroa. Sen jälkeen vaihto LRT-junaan ja poistuminen Pasar Senin asemalla, joka oli KL Sentralista seuraava. Tämä maksoi 1MYR:n eli tuttavallisesti yhden myrtsin.

Normikaavan mukaan majoituksen etsiminen toi kuitenkin lopulta pienen energiavajeen ja nestehukan myös Kuala Lumpurissa. En tutkinut edellisiltana varaamani hostellin tarkkaa sijaintia, vaan luotin reissussa teemana olleeseen meininkiin, että liika info on pahasta. No mesta löytyi lopulta ja kroppani vajauksia lähdinkin paikkailemaan välittömästi kun oli heittänyt matkabagaashit hostelliin (Matahari Lodge). Ravintolana tuona iltana minulle toimi monikansallinen riistoyritys (no enhän siis oikeasti tiedä onko kyseessä riistämistä harrastava firma, mutta kunhan kirjoitin jotta teksti saisi jotain pontta alleen) nimeltä KFC eli Kentucky Fried Chicken. Nälkä oli niin kova, että syömistä en halua kuvailla enempää kuin yhdellä sanalla: barbaarinen. Tämä jälkeen olinkin jo valmis koisimaan.

Hostelli oli todella loistava hinta-laatu -suhteeltaan. Yö 1hengen huoneessa jaetuilla suihku- sekä WC-tiloilla maksoi 48 myrtsiä per yö (11 euroo). Hostellilla on hyvä sijainti ChinaTownin ja Central Marketin kupeessa. Huoneet ovat siistit, henkilökunta todella ystävällistä, mutta rentoa. Aamiainen on perushostellimeininkiä eli paahtista hillolla/voilla/pähkinämönjällä. 4 paahtista hillolla on käynnistänyt nyt minutkin siis viimeisenä neljänä aamuna. Jossain vaiheessa huomasin, että vkonloppu on alkamassa ja itse olin buukannut huoneen vain perjantaihin asti, joten vkonloppuna siirryinkin muutaman korttelin kauemmaksi toiseen hostelliin (Matahari Lodge 2), jossa meno jatkui yhtä toimivana. Tänne hostelliin olen myös jämähtänyt Malesiassa oleilun loppuun saakka eli tulevaan perjantaihin, jolloin siirryn Balille, Indonesiaan.

Kuala Lumpuriin lentäessä tutustuin koneessa paikalliseen kaveriin, joka oli ollut Bangkokissa tapaamassa frendiään. Lay Kar tekee musiikinopettajan hommia KL:ssa ja asuu Ampang Parkin alueella. Hän oli asunut joitain vuosia Jenkeissä ja puhui erinomaisen englannin lisäksi japania, kiinaa (mandariini- ja kantoninkiinaa) sekä saksaa. Kielistä kiinnostuneena hän innostui suomestakin ja toisena iltana oli LK treenannutkin jonkin verran härmää. Hänen kanssa olenkin hengaillut, katsellut elokuvia ja päässyt enemmän sisään myös ruokien maailman!

Nasi Lemak (malesialainen herkku, jossa lehden alta löytyy
keitettyä riisiä, lisukkeina paahdettuja pähkinöitä ja anjoviksia,
kanankoipi, keitetty kananmuna, kurkkua ja anjovistahna.

Ruokakulttuuri täällä on monikirjoinen ja itse olen tykännyt tähän mennessä kaikesta mitä olen lautaseltani löytänyt. Olen syönyt paikallista-, korealaista-, kiinalaista-, japanilaista- ja jenkkiruokaa. Annosten hinta on paikasta riippuen vaihdellut 7 ja 23 ringitin välillä. Ruoka vedellään myös tässä Aasian maassa lautaselta suuhun joko lusikka-haarukka -kombinaatiolla, jossa haarukka toimii vain apuna ja lusikalla ruoka siirtyy suuhun tai puikoilla, mutta niitä käytetään oikeastaan vain kiinalaisissa tai japanilaisissa ravintoloissa.

Toisena iltana Malesiassa kävimme LK:n ja hänen 9 ystävänsä kanssa syömässä sushia samalla juhlien Japanista Malesiaan löytäneen Koseken syntymäpäivää. Tämän jälkeen jatkoimme iltaa vielä paikallisten asunnossa chillaillen, olutta juoden ja pomeloita syöden. Koseke tiesi Suomesta Children Of Bodomin ja Lay Kar Jean Sibeliuksen. Infosin heitä lisäksi mm. Apocalypticasta, josta LK kiinnostui johtuen mahdollisesta kiinnostuksesta myös klassisseen musiikkiin. Kimi Raekkoesesta ei porukka ollut kuullut, vaikka vkonloppuna täällä olikin F1-kisa meneillään. Kilpailusta johtuen kaupungilla on ollut joitain ilotulituksia ja muutamia formula-lippispäisiä juippeja hortoillut, mutta muuten olen pystynyt hyvin välttämään autourheilun tuoman vilinän.

KL poikkeaa jonkin verran aikaisemmista tällä reissulla vieraillestani kaupungeista. Malesiassa pääuskontona toimii islam, joten huntuihin pukeutuneita naisia kaupungilla on paljon. Lisäksi, tämä on siis vain minun mielipiteeni niin kuin kaikki muutkin kirjoittamani horina, että Kuala Lumpurissa ihmiset vaikuttavat jäyhiltä, mutta tietysti poikkeuksiakin onneksi on. Kaupungilla ei näy samanlaisia hymyjä yhtä paljon kuin esim. Saigonissa tai Bangkokissa.

Liikenne on vasemmanpuoleista, johon tottumiseen meni taas pieni hetki. Tien ylityksissä ei kuitenkaan tule niin friikkifiilis kuin esim. Saigonissa. Lähijunat toimivat erinomaisesti ja ovat edullinen tapa matkustaa. LK:n henkilöauto on toiminut myös erinomaisena kulkuvälineenä.

Riisimehua (jyviä seassa) ja
persikkanektari
korealaisessa ravintolassa.

Rauhanaukio tms. =)

China Townin portit

Kansallinen moskeija (?) ja jonkun show:n lavasteet

Japanilaisen synttärin päätös:
suomalais-malesialainen ruoka-asetelma
grillilevyllä