Kamputsean kokkelit ja AC-raivo

Jepu jee. Olemme Kambodžassa (aikaisemmin tunnettu Kamputseanakin). Sihanoukville on kaupungin nimi, johon saavuimme n. 10 tuntia kestäneen matkan raikastamina. Otimme taas tutun kaavan mukaan yhteyden yhteen matkatoimistoon (silloin siis Phu Quoqissa), josta varasimme aamuksi kuljetuksen satamaan, josta matka jatkui jollain lautalla jonnekin kaupunkiin, jossa odotimme jonkin aikaa ennen siirtymistä minibussilla Vietnamin ja Kambodzan rajalle (olin jokseenkin väsynyt tuona päivänä, joten yksityiskohdat ovat tuulen viemiä). Rajamuodollisuudet sitten kestivätkin mukavat 2 tuntia. Bussikuskimme kaveri yritti tehdä omaa bisnestä ja pyysi, että jokainen antaisi hänelle 25 dollaria, joka on kuulemma viisumin hinta Kamputseaan. Kuulimme 15 kuukautta reissanneelta vanhemmalta pariskunnalta, että hinta pitäisi olla 20 dollaria, joten päätimme hoitaa rajakuviot ilman mainitun jampan apua. Täytimme Vietnamin viranomaisten kanssa maastapoistumisrätingit ja otimme leimat passeihin.

Suurimmaksi hidasteeksi sitten nousikin Kambodialandian rajakeisari, joka sanoi että viisumin hinta onkin 25 dollaria (häneltä kysyttäessä, että milloin tuo hinta nousi koska vko sitten maahan oli päässyt 20 dollarilla, hän vain sanoi että miten hän sellaista voisi tietää!). Eihän hinta ollut kuin 5 dollaria enemmän kuin kuuluisi olla, mutta silti tuo pisti vituttamaan matkalla väsähtänyttä mieltä. Edessämme ollut moottoriturvan omistanut naisihminen saikin lopulta hinnan tingattua 23 dollariin. Rajakeisari otti teatraalisen puhelin feikki-Nokia Lumiallaan jonnekin maan rajojen pääkeisarille, jolle hintakin sitten sopi. No ei muuta kuin rajan yli ja vielä terveysviranomaista esittänyt pappa mittasi meiltä hikisiltä otsilta lämpötilat ja taas nousimme minibussiin. Bussissa ollut porukka jäi meitä kolmea lukuunottamatta Kepiin sekä Kampotiin. Me saimmekin loppumatkan nauttia matkatoimistoheebon puheista sekä paikallisista musiikkivideoista, joita autossa esitettiin. Jonkun taajaman keskustassa kävimme kiskaisemassa huiveihimme paikalliset ruoat, jotka maksoivat neljältä hengeltä 5 dollaria (tarjosimme matkatoimiston veikolle kanssa hänen nautapatansa).

Perille Sihanoukvilleen saavuimme n. klo 17 maissa. Matka taisi maksaa kokonaisuudessaan n. 25 euroa/auringossa paahtunut naama sekä tuo viisumi päälle.

Annoimme matkatoimistojantterin ehdottaa meille jotain guesthousea, joka osoittautuikin hotelliksi. Paikka oli kuitenkin ihan jees ja matkustuspäivinä kynnys lähteä arpomaan majoituksen suhteen (kuten Phu Quocissa kävi...) on erittäin korkea. Huone taisi maksaa kolmelta yhteensä 20 dollaria (sis. neljä sänkyä) ja seuraavina öinä 17 dollaria, kun saimme kolmen hengen huoneen.


Ensimmäinen yö Kambodzassa oli suhteellisen sekava. Tilanne alkoi rakentumaan konfliktiksi siitä, että ilmastointilaite (air condition eli tuttavallisemmin englanniksi AC) päätti lopettaa toimintansa. Itse makasin lähes koomassa, osittain 30 asteen tunteesta kärsien, mutta sen silti hyväksyen. Heksalle kuitenkin alkoi kasautumaan AC-raivo*, joka sai hänet touhuamaan kiukustuneen muurahaisenlailla ja rähisemään yksinään tulistuneena. Muistaakseni n. klo 4 aikaan hän olikin jo niin kekäleen hohkaava tulikivi, että lähti respaan hakemaan apua kuumuuteen. Sieltä tulikin joku kaveri, joka Heksan mukaan laittoi jonkun sulakkeen toimintakuntoiseksi käytävässä, jonka seurauksena ilmastointilaite suostuikin starttaamaan kun huoneen avaimen laittoi oven vieressä olleeseen koloon, jossa avain siis oli ollut koko tuskaisen yön. Heksalla kuitenkin riitti kiukustuneen, hikoilevan miehen raivoisaa, mutta silti tukahtunutta, energiaa, ja hän alkoi inttämään tilanteen ratkettua respan pojalle, että avain oli kolossa ja vika oli ollut sulakkeessa (siis tämä on sekavankuuloista, mutta niin oli se hetkikin =)  ). Reseptionistin ja Heksan välillä ei kuitenkaan ollut yhteistä kieltä. Tässä vaiheessa koin tilanteen kovinkin naurettavaksi jaksaen kuitenkaan nauraa hikisenä tilanteella. Kun respa poistui hämmentyneenä huoneestamme, kuittasin pomppaamalla sängystä seisomaan ja sanomalla erotuomarin elkein Heksalle: "ensimmäinen varoitus!" Tämä oli kuitenkin kiukusta puhisevalle matkakumppanille liikaa ja hän heitti laakalentona iskunkestävän puhelimensa reiteeni. Rauhan aatteen vaalijana ja ehkä jollain pienellä tavalla H:n sen hetkistä sielunelämää ymmärtäneenä laupiaana samarialaisena annoinkin tilanteen olla menemättä sen fyysisemmäksi. Aamuinen anteeksipyyntöhalaus kuittasikin tilanteen eskaloitumisen pahemmaksi. Oli Heksa nukkuessaan nähnyt jo untakin, että olin sanonut, että homma riitti mulle ja poistunut omille teilleni.

Sihanoukvillessä olemme jämähtäneet travellereiden alueelle Serendipity-rannan kupeeseen (ensimmäisten öiden jälkeen olemme siirtyneet rantabungalowi -majoitukseen), jossa mopotaksikuskit tarjoavat ohikulkijoille taksikyytiä "tuk tuk" ja jos ei kyyti kelpaa, niin tarjotaan huumeita ruohosta kokaiiniin ja jopa vielä vahvempiin. Nämä olemme tutulla kiltin Suomi-pojan kaavalla skipanneet ja tyytyneet maistamaan paikallisia ruokia sekä oluita (Angkor, Anchor, Klang ja Cambodia). Alueella on runsaasti ravintoloita, jossa jo aasialaiseen ruokaan hieman kyllästyneille tarjolla burgereita, pizzaa, fajitaksia, mutta tarvittaessa kanssa paikallisia herkkuja. Kambodzalaisista ruoista mieleen jäi "amok" (käsittääkseni tämä on mausteseos tai -liemi), jota saa joko kasviksilla, kalalla tai eri lihoilla. Heksa kokeili eilen illalla ankansikiötä, joka tarjoiltiin suoraan kuoren sisältä. Sekaan heitettiin vain hieman mausteita oman maun mukaan. Tästä luultavammin lisää H:n blogissa.


Terde on menossa edelleen mukana. Välillä tulee varmasti hetkiä jolloin hänen tekisi mieli heittää minua isommallakin artikkelilla kuin Heksan puhelimella. Helle saa allekirjoittaneen mielen valloilleen ja puheripuleita on ilmennyt jonkin verran. No onneksi hän on leppoisa kaveri, joten olen selvinnyt ilman suurempia mustelmia. 

Ripulista puheen ollen Aasiassa matkaavien yleinen puheenaihe onkin mahan toimivuus. H:n maha ollut koko reissun kuin terästä vaikka tunkenut itseensä kaikenlaisia paikallisia herkkuja, itsellä on jotain mahapöhinää ollut ja T. onkin saanut kärsiä luultavimmin perinteisen turistiripulin. Parina iltana hänelle nousi pieni kuume ja silloin jouduimmekin herkutella vain H:n kanssa. Nyt onneksi T. on jo täydessä iskussa.

*Raivostumisia matkalla siis tapahtuu ja olemmekin alkaneet keräämään listaa niiden eri muodoista. Useimmat näistä tapahtuvat osittain vitsillä, mutta omaten kuitenkin pienen totuuden. Eniten näitä on listannut Heksa, koska useimmat tapahtuvat hänelle. Näillä kaikilla huumoriarvo on rajaton =D  !!!
Raivot:

• AC-raivo
• hikiraivo
• nälkäraivo
• hyttysverkkoraivo
• bassomusiikkiraivo
• gekkoraivo
• pakkausraivo
• aurinkorasvaraivo
• internet-raivo 
• pölyisen tien -raivo
• humalaraivo 
• ym ym ym ym

Paljon on tapahtunut, mutta tässä taas pientä turinointia helteestä. Kuvia tulee jossain vaiheessa. Nyt suuntaamme luultavimmin pizzalle. Hyvin jännä!