Karaoken kautta pelokkaalle bussimatkalle

Viikko sitten tehtiin snorklailureissu Sihanoukvillen läheisyydessä olevalle saarelle nimeltä Koh Rong Samloe. Reissun järkkäsi EcoSea Dive Center -niminen pulju. Siellä saaren poukamissa Terde ja Heksa polskivat kuin kalat vedessä. Itse en varsinainen anttikasviojanisievismäinen uimari ole, mutta kokemus oli silti mahtava. Ehkä laitesukellus voisi olla parempi vaihtoehto mulle, koska siinähän happi kulkee ihmiseen vaikka on uppeluksissa pidemmänkin ajan!
 
Viimeisenä "pikkulauantaina" eli keskiviikkona lähdimme Heksan kanssa opettamaan paikalliselle tuttavallemme sekä hänen posselleen yatzya tuttavamme baariin, jota hän operoi eteläkorealaisten vanhempiensa kanssa. Tuttavastamme käytimme lempinimeä koodinimeä "Nosejob", koska jamppa kertoi ekalla kerralla kun tapasimme hänet, että hän aikoo käydä plastiikkakirurgilla, koska sillä tavalla saisi naisen. Hänen frendi oli itselleen ottanut leikkauksen ja kuulemma auttoi. Kaverilla oli aivan peruskamputsealainen nenä, mutta hän koki kuitenkin tarpeelliseksi kaventaa sitä. No jokainen päättäköön itse klyyvarinsa kohtalosta, mutta oudoltahan se omaan korvaan kalskahti, että nenällä ne naiset saadaan.

Takaisin asiaan eli keskiviikkoon: aloitimme opettamaan yatzya porukalle aikaisemmin tehdyn sopimuksemme mukaisesti. Tässä kuitenkin kävi lopulta niin, että porukalla oli keskittymiskykyä yhtä paljon kuin Suomella jalkapallon maailmanmestaruuksia. Toinen haaveili kirurgiasta, yksi heitteli noppia hullunlailla kuuntelematta Heksan ohjeistuksia yms. Lähdimmekin pian sen jälkeen jatkamaan iltaa toisaalle, jättäen kuitenkin kovin perusteelliset englanninkieliset ohjeet heille.

Ilta etenikin rannan suuntaan, jossa tutustuimme toiseen paikalliseen ravintoloitsijaan/baarimikkoon, Sonnyyn (oikea nimi taisi olla Nee). S:n kanssa hengailtiin hänen rantaravintolan edustalla jotain jenkkiräppiä kuunnellen. Lopulta saimmekin kytkettyä allekirjoittaneen puhelimen ravintelin äänentoistolaitteisiin ja kohta sitä Aikakone pauhoikin jo "Snookyvillen" rannalla. Kovin epätodelliselta tuntuva tilanne itselle! Jossain vaiheessa puheeksi tulikin suomalaisten heikkous eli karaoke ja ei aikaakaan kun olimmekin Heksan ja 9 paikallisen kanssa laulamassa Oasiksen Wonderwallia kaupungin laitamilla suomalaisen silmiin hieman epämääräisen näköisessä hökkelissä. Sieltä meidän porukalle oli vuokrattu oma huone (taisi olla paikan ainoa huone), jossa oli meille länkkäreille kansiollinen englanninkielisiä biisejä laulettavaksi ja viisi kansiota Kambodzalaisia kipaleita, jotka jätimme paikallisille suosiolla. Hauskaa siis oli ja se myös tuntui hieman seuraavana päivänä. Torstaina sitten maistuikin ravintola The Big Easyn iso burgeriateria Bigmac Easy, jonka nimestä suomessakin vaikuttava yhdysvaltalainen hampurilaisketju olisi varmasti tehnyt oikeusjutun, mikäli heillä olisi jotain valtaa Kambodzassa (siellä ei siis ole tietääksemme yhtään mäkkäriä).

Lauantaina aikamme tuli lähteä takaisin kohti Bangkokia. Varasimme yöllisen bussimatkan, joka alkoi sleeper-bussilla, joka tarkoitti linja-autoa, joka vaikutti omaan silmään hieman parannetulta karjankuljetusajoneuvolta, jossa oli makuupaikat. Siellä paluumatkan pelko alkoi vasta heräilemään, varsinkin kun autossa olleesta suomalaisten naisten seurueesta yksi tuli juttelemaan kuinka linjurin vauhti hermostutti ja lisäksi muistutti bussiturmasta, joka oli juurikin muutama vko aikaisemmin tapahtunut samalla reitillä. Phnom Penhissä vaihdoimme keskiyöllä vip-bussiin, jossa olikin sitten näennäisesti turvallisempi meno. Thaimaan rajalle saavuimme kympin maissa. Siellä kaikki meni suhteellisen hyvin siihen saakka, kunnes hiki- sekä nälkäraivo valtasi mieleni, koska bussimme oli kateissa. 

Ajan kuluessa paikalle tuli pari minibussia, joista jouduimme siihen, jonka kuskina toimi James Bondissa olleen vihollisen nimeltä Odd Job nuorempi painos, jolla kaasujalka painoi täynnä olevan betonimyllyn verran. Jouduimme kaiken pahan lisäksi Terden kanssa etupenkille, jossa kävimme useasti läpi kohta loppuvia elämiämme. Huippunopeus oli tuskaisimmillaan 150 km tunnissa (oikeasti!!!!), joka oli mielestämme liikaa pakettiautoon rakennetulle ja ylitäynnä olevalle minibussille Thaimaan teillä. Lisänä tuo leffastaralta näyttänyt kuskimme osoitti silmillään väsymyksen merkkejä. Jossain vaiheessa tienpientareella olikin auto katollaan, jota Odd Jobin nuorempi versio meille sormella osoitti. Terde kommentoi siihen: "Safety first....". No onneksi saimme kuitenkin pitää henkemme. Kiitos!

Bangkokissa näimme erästä vanhaa tuttuamme, jonka kanssa kävimme ruokailemassa ja hieman iltaa viettämässä. Sitten olikin jo se hetki matkasta jolloin T. ja H. sanoivat mulle morjens ja suuntasivat auringossa hieman väriä saaneet hipiänsä kohti Suomen tuiskuja. Itse jäin hiljaiseen guesthouseen muistelemaan kaikkia kauniita ja vähemmän kauniita asioita joita yhdessä koimme. No se kesti noin 20 sekuntia, kunnes aloinkin jo nauttia ympärille ilmaantuneesta tilasta ja hiljaisuudesta (ei millään pahalla pojat siis, itsehän olin kuitenkin yksi kovimmista äänenlähteistä). Kiitos Terde ja Heksa mielenkiintoisesta seurastanne. Vanhan tuttumme sanoin: "somenidiiiiish!" 

Nyt alkoi soolomatkustus.

Tiistaina suuntasin junalla taas tutulle Suvarnabhumin kentälle, josta pyyhkäisin koneella Malesian Kuala Lumpuriin, josta tämä blogipäivitys on nyt kyhätty. Jos on tähän maahan antaa jotain vinkkejä, niin saa laittaa blogiin tai heittää maililla yms.

Aurinkoa viikkoon, chicas y papayas! 


PS. Yatzy-liigan voittoon hurahti Heksa selkeällä piste-erolla muihin. Terde ratkaisi itselleen hopeamitalin niukasti voittamalla mut viimeisessä matsissa. Onnea molemmille. Onneahan se yatzy-voitto pelkästään vaatii Terden mielestä ;).